CEN ja CENELEC julkaisivat toukokuun 2026 lopussa ensimmäiset kuusi yhdenmukaistettua eurooppalaista standardia digitaaliselle tuotepassille (DPP). Standardisarja EN 18216–EN 18223 määrittelee teknisen ydinarkkitehtuurin, yksiselitteiset tunnisteet, tietovälineet ja rajapinnat – ja luo siten ensimmäistä kertaa sitovan, standardoidun perustan lainsäädännön tasoa alemmalle tasolle.
Mitä uudet standardit sääntelevät
Kuusi standardia täydentävät lainsäädännöllistä kehystä, jonka ESPR-asetus (EU) 2024/1781 ja tuotekohtaiset säädökset, kuten akkuasetus (EU) 2023/1542, määrittelevät. Asetuksissa määritellään mitä – mitä tietoja tuotepassin on sisällettävä –, kun taas standardit EN 18216–EN 18223 määrittelevät miten: tietomallit, viestintäprotokollat ja fyysiset tietovälineet.
Kuusi standardia, yksi yhtenäinen järjestelmä
Standardisarja jakautuu aihealueisiin:
- EN 18216 määrittelee yleisen viitekehyksen ja terminologian.
- EN 18217 määrittelee DPP-merkintöjen tietomallin ja semanttisen rakenteen.
- EN 18218 sääntelee yksiselitteisten tuotetunnisteiden myöntämistä ja hallintaa.
- EN 18219 määrittelee sallitut fyysiset tietovälineet – mukaan lukien GS1 Digital Link-pohjaiset QR-koodit-Standards.
- EN 18220 kuvaa rajapinnat passitietojen hakemista ja päivittämistä varten.
- EN 18221–18223 käsittelevät turvallisuusvaatimuksia, käyttöoikeuksien hallintaa ja luottamusinfrastruktuuria.
Toteutuksen kannalta erityisen merkityksellinen on EN 18219: standardi edellyttää, että fyysisillä tuotteilla on koneluettavat tietovälineet, jotka viittaavat pysyvään digitaaliseen kaksoseen. Yhteensopivaksi ratkaisuksi mainitaan nimenomaisesti QR-koodit, jotka noudattavat kansainvälistä digitaalisen linkin skeemaa.
Taustaa: Mitä asetuksissa jo edellytetään
Standardit eivät synny tyhjiössä. ESPR-asetus velvoittaa valmistajat ja maahantuojat tarjoamaan digitaalisia tuotepasseja kasvavalle määrälle tuoteryhmiä. Ensimmäisenä vuorossa on akkusektori: 18. helmikuuta 2027 alkaen teollisuusakuissa, sähköajoneuvojen vetoakuissa ja vähintään 2 kWh:n kiinteissä energiavarastoissa on oltava digitaalinen akkupassi (DBP).
Passin sisältö on määritelty laissa täsmällisesti. Siihen kuuluvat muun muassa:
- Tuotekohtainen CO₂-jalanjälki (PCF) erätasolla laskettuna ISO-14067-yhteensopivilla menetelmillä. Euroopan komission JRC-luonnoksen mukaan PCF-tietoa ei saa aggregoida mallitasolle – sen on oltava tosiasiallisesti eräkohtaista.
- Kuntotiedot, kuten State of Health (SoH) ja State of Charge (SoC), uudelleenkäytettäville akuille toisen elinkaaren markkinoilla.
- Materiaalikoostumus, toimitusketjun todentamistiedot ja kierrätystiedot.
Uudet CEN/CENELEC-standardit luovat nyt teknisen infrastruktuurin, jonka avulla nämä lain edellyttämät tiedot voidaan tarjota yhteentoimivasti, väärentämisen kestävästi ja koneluettavasti.
Rakenteelliset haasteet käytännössä
Normatiivisesta edistymisestä huolimatta Minespiderin vuoden 2026 toimeenpanoraportti osoittaa, että monilla yrityksillä on edelleen merkittäviä puutteita vaatimustenmukaisuuteen valmistautumisessa. Raportissa tunnistetaan kaksi rakenteellista ongelmaa, jotka ulottuvat läpi koko arvoketjun:
Ongelma 1: Tietojen pirstoutuminen
Merkitykselliset tuotetiedot ovat toimitusketjun eri toimijoilla – raaka-ainetoimittajilla, komponenttivalmistajilla ja logistiikkapalvelujen tarjoajilla – eri muodoissa ja järjestelmissä. Yhtenäistä, standardien mukaista tietopohjaa ei useimmilla yrityksillä vielä ole. Uudet standardit määrittelevät kyllä tavoitetietomallin, mutta eivät ratkaise tietojen hankinnan organisatorista ongelmaa.
Ongelma 2: Tietojen dynaamiset päivitykset
DPP ei ole staattinen asiakirja. Kuntotiedot, kuten SoH, muuttuvat tuotteen elinkaaren aikana. EN 18220 käsittelee tätä reaaliaikaisten päivitysten rajapintamäärityksillä – mutta edellyttää, että yrityksillä on tarvittavat taustajärjestelmät ja tietoputket päivitysten luotettavaan toimittamiseen.
Ekosysteemi: Kuka auttaa toteutuksessa?
Standardien julkaisemisen rinnalla on kehittynyt palveluntarjoajien ja aloitteiden ekosysteemi, joka tukee yrityksiä toimeenpanossa.
BatteryPass-Ready-testiympäristö: BatteryPass-Ready-hanke aloittaa julkisen testiympäristönsä 24. kesäkuuta 2026. Yritykset voivat validoida siellä DPP-ratkaisunsa EU-vaatimuksia vasten – puolueettomasti, standardeihin perustuen ja ilman riippuvuutta tietystä toimittajasta. Tämä on erityisen arvokasta, koska standardit on kyllä julkaistu, mutta vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt ovat vasta rakenteilla.
Bureau Veritas ja Circulor: Yritykset ovat ilmoittaneet strategisesta kumppanuudesta, jossa tarkastus-, inspektointi- ja sertifiointiosaaminen yhdistyy digitaaliseen jäljitettävyysalustaan. Malli vastaa suoraan tietojen pirstoutumisen ongelmaan: todentaminen ja tiedonkeruu yhdistetään yhdeksi prosessiksi.
Securikett Codikett 2.0: Securikett esitteli manipuloinnilta suojatun etikettiratkaisun, joka on suoraan yhdistetty DPP-tiedonhallintaan – lähestymistavan, joka yhdistää fyysisen väärentämisen eston (käsitellään standardeissa EN 18221–18223) digitaaliseen tuotepassiin.
Mitä yritysten tulisi nyt tehdä konkreettisesti
Standardien julkaiseminen merkitsee käännekohtaa: yritykset voivat nyt sovittaa tekniset arkkitehtuurinsa vakaan standardin mukaisiksi sen sijaan, että ne odottaisivat lopullisia määrityksiä.
Käytännössä suositellaan seuraavia toimia:
Määritä tunnistestrategia: EN 18218 edellyttää yksiselitteisiä tuotetunnisteita. Yritykset, jotka käyttävät jo GTINs- ja GS1 Digital Link-yhteensopivia QR-koodeja, ovat tässä etulyöntiasemassa – rakenne on suoraan standardin mukainen.
Yhdistä tietomalli EN 18217 -standardin kanssa: Olemassa olevat tuotetietorakenteet tulisi tarkistaa suhteessa standardin tietomalliin, erityisesti eräkohtaisissa attribuuteissa, kuten PCF:ssä.
Tarkista rajapintavalmius: EN 18220 edellyttää luettavia ja päivitettäviä rajapintoja. Yritykset, jotka toteuttavat digitaaliset tuotepassit staattisilla tietolehdillä tai PDF-asiakirjoilla, joutuvat päivittämään ratkaisunsa.
Hyödynnä testiympäristöä: Kesäkuusta 2026 lähtien BatteryPass-Ready-alusta tarjoaa maksuttoman mahdollisuuden ennakkovalidointiin – huomattavasti edullisemmin kuin korjaaminen jälkikäteen juuri ennen helmikuun 2027 määräpäivää.
Aloita viestintä toimittajien kanssa: Koska eräkohtaisia PCF-tietoja tarvitaan alihankkijoilta, tietojen hankinta on pitkäaikainen hanke. Yrityksillä, jotka aloittavat vuoropuhelun toimittajiensa kanssa nyt, on rakenteellinen etu.
Arvio: Mitä standardit mahdollistavat – ja mitä eivät
Olisi virhe tulkita standardien julkaiseminen sääntelyprosessin päätökseksi. EN 18216–EN 18223 muodostavat teknisen perustan, eivät täydellistä vaatimustenmukaisuusratkaisua. ESPR-asetuksen nojalla annettavat tuotekohtaiset delegoidut säädökset – tekstiileille, huonekaluille, elektroniikalle ja muille tuoteryhmille – tulevat seuraamaan vaiheittain, ja kukin niistä tuo mukanaan omat tietovaatimuksensa.
Mitä standardit mahdollistavat: ne luovat yhteentoimivuutta. DPP, joka on rakenteistettu EN 18217:n mukaisesti ja toimitetaan EN 18220:n mukaisten rajapintojen kautta, voidaan lukea missä tahansa valtuutetussa järjestelmässä riippumatta sen taustalla olevasta ohjelmistotoimittajasta. Tämä on varsinainen lisäarvo: ei omisteista tietosiiloformaattia, vaan avoin, koko Euroopassa voimassa oleva tekninen sanasto.
Yrityksille, jotka tähtäävät helmikuun 2027 määräpäivään, viesti on selvä: tekniset kotitehtävät on nyt määritelty. Odottamisen aika on ohi.
